Minun oli tarkoitus alunperin kirjoittaa itsestään huolehtimisesta ja pienistä asioista, jotka tekevät minut onnelliseksi. Sitten jouduin jotenkin sivuraiteille. Huuleen puhkesi taas rypäs rakkuloita, söin liikaa yliopistolla, tulin kaupan kautta kotiin ja ostin karkkia. Katsoin tuntitolkulla kotiohjelmia nettiteeveestä. Ja kaikki tämä sellaisella turruttavalla eikä ihanan rento lokoilupäivä -tavalla,
Illalla aloin miettiä, mikä elämässä on nyt niin erilaista. Elin jenkeissä monta kuukautta sairastelematta ja ahdistumatta, ja nyt taas Suomeen palattua nämä vanhat tutut ovat palanneet takaisin päiväohjelmaan. Sitten, kuin tilauksesta, Lissa Rankin kirjoitti placebosta kaiken, mitä olen itsekin miettinyt mutten ole osannut sanoiksi pukea.
Uskolla on ihmeellinen voima. Placebo nähdään todella usein negatiivisena, häiritsevänä tekijänä, kun se oikein valjastettuna voi olla ihmeellinen voima. En minä oikeasti tiedä, olivatko jenkkien päivittäiset lenkit, vaahtokylvyt ja rentoutushetket se voima, joka piti minut terveenä, vai vain usko näiden asioiden voimaan.
Ja niin, onko sille edes väliä?
Ehkä kysymys on enemmänkin siitä, miten voisin valjastaa tämän voiman käyttööni. Mikä siis on minun placeboani, asioita, joiden parantavaan ja hyvää tekevään voimaan uskon varauksetta?
* Aamulenkit puistossa
* Viherpirtelöt (mielellään persiljasta tehtynä)
* Vihreä tee ja kannuittain vettä
* Trampoliinilla pomppiminen
* Värikkäät salaatit ja hedelmät
* Meditointi
* Hyvät yöunet ja aikaiset, rauhalliset aamut
* Jooga
* Vaahtokylvyt
* C- ja D-vitamiinilisät
Ja niin, arvatkaapa onko mitään näistä näkynyt päiväohjelmassa pariin viime päivään? Asia on parasta korjata ensi tilassa.
PS. Myös tämä Lissa Rankinin TED-talk on valtavan inspiroiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti