Prioriteetit pinoon!

Tänään oli vähän ahdistunut olo, joten päätin tehdä osavuosikatsauksen omiin prioriteetteihin. Minulla on ylipäänsäkin välillä todella työteliäs sisäinen Ylikriitikko, jolla on hyvin vahvat näkemykset siitä, miten minun pitäisi elämäni elää. Yleensä nämä näkemykset liittyvät hyvin vahvasti siihen, kuinka ahkera ja kiireinen olen. Työnteon pitäisi mieluusti sisältää verta, hikeä ja kyyneleitä, jotta se kelpaisi, ja tulosten pitäisi olla helposti mitattavissa. Tämä Rakas Ylikrittikko oli vaan taas saanut kahmittua itselleen leijonanosan sisäisestä puheestani, mikä alkoi näkyä ahdistuksena. Koska minulla on kuitenkin toisenlainen näkemys siitä, miten haluan elämäni elää, tein mindmapin omista prioriteeteistani tälle keväälle.

Minä tein listauksen niin, että kysyin itseltäni, mitkä ovat oman elämäni viisi tärkeintä asiaa tällä hetkellä, ja listasin ne paperille. Tämän jälkeen aloin purkaa jokaista aihealuetta konkreettisemmiksi asioiksi, joihin haluan keskittyä, ja yritin samalla miettiä, mitä kaikkea olen jo näihin asioihin keskittyen tehnyt.

1. Opiskelu
Tämän alle listasin omaan yliopisto-opiskeluun liittyvät asiat. Ykkösprioriteettina on muutamien kandista jäljellä olevien pikkujuttujen hoitaminen ja paperien saaminen kasaan. Toisaalta aloitan syventävien opintojen teon nyt keväällä. Tämä on se aihe, josta Rakas Ylikriitikko eniten ärisee, joten asioiden listaaminen oli aika suoraviivaista. Toisaalta helpotti nähdä, että näitä varten on jo paljon tehtynä, ja pikkuhiljaa asiat edistyvät.

2. Luovuus
Tähän kohtaan pääsivät omat luovat projektit. Blogi on niistä tällä hetkellä ykkösjuttu, ja lisäksi haluaisin varata aikaa omille käsityö/askarteluprojekteille. Blogin kirjoittamisen suhteen isoin kynnys eli aloittaminen on jo ylitetty - nyt pitäisi vaan jatkaa kirjoittamista ja suunnittelua.

3. Oma kasvu
Tämän alle tulevat oman psyykkisen puolen vahvistamiseen ja hoitamiseen liittyvät asiat. Yritän koko ajan kehittää omaa itsetuntemustani lukemalla, tarkkailemalla ja keskustelemalla asioista muiden kanssa. Erityisesti haluaisin keskittyä omiin vahvuuksiin, joista jo bloggasin täällä. Lisäksi varaan aikaa omiin kipukohtiin ja niiden työstämiseen sitä mukaan, kun niitä nousee esille.

4. Itsestä huolehtiminen
Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on ollut jo pitkään tapetilla, mutta kaipaa vähän lisää viilausta. Osasin varata tälle todella hyvin aikaa jenkeissä, mutta nyt vuoden ensimmäisten kahden kuukauden aikana paljon on päässyt unohtumaan. Erityisesti haluaisin yrittää viimein saada järjestettyä itselleni toimivat aamu- ja iltarutiinit, jotka ravitsisivat sielua. Keskeisiksi asioiksi listasin liikunnan, meditoinnin, syömisen, unen ja hymyilyn :)

5. Perhe
Miehen ja kissojen muodostaman perheen ei kyllä pitäisi olla listan hännillä, niin tärkeä asia se on. Yksi tämän osa-alueen tärkeä prioriteetti on miehen tukeminen työnhaun ja sen aiheuttaman stressin kanssa. Miehen valmistuminen on iso elämänmuutos meille molemmille, ja siksi sen sulatteluun on hyvä varata aikaa ja ajatuksia. Lisäksi haluaisin muistaa varata aikaa kissoille. Olen saanut muutettua satunnaiset leikkihetket aiempaa tiheämmiksi, mutta jotain muutakin kivaa haluaisin tyttöjen kanssa keksiä. Lisäksi listalla on parisuhde ja meidän toinen aviovuotemme, joka on saatu jo hyvään alkuun. Viime vuonna teimme yhdessä vaikka mitä siistiä, kävimme asumassa ja matkustelemassa koko perheen voimin rapakon takana, voitimme pelkoja ja aloitimme yhteisen harrastuksen. Olisi ihana ajatella, että tästä toisen vuoden loppupuoliskosta tulisi vähintään yhtä badass kuin sen alustakin!

Tällaisten listojen tekemisen hieno puoli on se, että ne samaan aikaa luovat järjestystä ja toivoa tulevaan sekä muistuttavat siitä, mitä kaikkea hienoa on tullut tehtyä. Oman elämän merkityksellisimmät asiat unohtuvat ihan liian helposti, ja siksi niistä on hyvä itseä muistutella. Varsinkin jos kokee kovasti suorituspaineita ja elämä ahdistaa, tätä kannattaa kokeilla. Minua ainakin helpotti taas huomata, että koko elämä ei ole siitä yhdestä asiasta kiinni.

Sotasuunnitelma flunssaa vastaan

Heräsin aamulla tukkoiseen oloon. Eilen tiputtelivat räystäät, mikäs sen parempi ennusmerkki flunssa-ajalle! Punoin heti ensimmäiseksi sotasuunnitelman, johon kuuluu:

- Paaaaljon himoitsemiani sitrushedelmiä
- Viherpirtelö
- Terästetty annos C- ja D-vitamiinia
- Kevyttä joogaa
- Nenäkannu
- Kunnon lounas
- Ajoissa nukkumaan

Edellisvuosista oppineena yritän käydä flunssan kimppuun nyt, enkä vasta sitten, kun se on jo päällä. Toisaalta listassa ei ole mitään, mitä ei voisi sisällyttää ihan tavalliseen, hyvää keskiviikkoon. Ihanaa päivää!

PS. Tein tänä aamuna Tara Stilesin Yoga for Happiness -videon. Ihan mahtava tapa käyttää 10 minuuttia (tein sarjan kahdesti) vähän vaikean päivän uudelleen aloittamiseen.

Rehellisyydestä ja itsekkyydestä

Ystävä pyysi pohtimaan lisää itsekkyyden ja rehellisyyden suhdetta. Tässä sunnuntai-illan poukkoilevaa ajatuksenvirtaa aiheesta. Kaikki ajatukset ovat varmasti lainattuja, mutta päättelyn ongelmat luultavasti omia. Näin minä kuitenkin koen tämän nyt.

Ehkä aluksi täytyy vähän avata, miten tällä hetkellä ymmärrän itsekkyytenä tai epäitsekkyytenä. Kaikki aito epäitsekkyys lähtee ehdottomasta itsekkyydestä. Jokainen lapsi syntyy maailmaan täytenä narsistina, kuvitellen, että koko maailma on olemassa häntä ja hänen tarpeidensa täyttämistä varten. Se, mitä moni (minäkin) pitää epäitsekkyytenä, on minusta oikeastaan yksi melko itsekäs ratkaisumalli tähän ristiriitaan. Minä olen olemassa vain antamaan. Minun sanani on niin voimakas ja tärkeä, etten voi olla rehellinen, koska se satuttaisi muita liikaa. Muut tarvitsevat Minua niin paljon, että minun pitää uuvuttaa itseni. Minun pitää tehdä kaikki itse. Minä voin haalia itselleni muidenkin työt ja jaksaa kaiken itse. Minä olen korvaamaton. Minä olen kaikkivoipa.

Minä törmäsin tässä siihen klassiseen ongelmaan: Loputtomiin ei vaan voi jaksaa. Ja koska omasta korvaamattomuudestaan ei voi tinkiä, on edessä vain se vielä itsekkäämpi ratkaisu: On pakko alkaa hallita muiden ihmisten tunteita ja toiveita. Koska minä en pysty antamaan sinulle kaikkea, mutten voi hyvällä omatunnolla kieltäytyäkään, sinä et saa haluta tai toivoa tätä minulta. Olen ollut elämässäni aika loputtomia tunteja vihainen muille ihmisille siitä, että he kehtaavat toivoa tätä minulta. Samalla tunnen syyllisyyttä omista tarpeistani ja toiveistani. Seuraus: Vuosikausia riitoja ja hysteerisia itkukohtauksia siitä, kuinka minulta odotetaan liikaa ja kuinka maailma on kohtuuton.

Ehkä maalaan tästä kaikesta nyt liian karrikoidun kuvan. Mutta jotenkin tässä elämänvaiheessa koen, että sekä tietynlainen itsekkyys ja rehellisyys ovat kaiken lähtökohtia. Ihminen tarvitsee tarpeeksi vahvasti muodostuneen minän voidakseen antaa toisilleen täydesti. Tähän vahvaan minään kuuluu kyky täydesti tietostaa ja myöntää omat tarpeensa ja toiveensa. Tämä on se osa, joka minulta vuosikaudet puuttui, ja jonka kanssa taistelen yhä. Tarpeeksi vahva minä pystyy antamaan tämän tilan myös muille: Sinun tarpeesi voivat olla olemassa, täysinä, vaativina ja vaikka kohtuuttomina, ilman, että ne vievät kaiken tilan ja ilman, jota hengittää. Minä taas en pysty antamaan sinulle mitään täysin epäitsekkäästi, jos olen niin kiinni sinussa, etten pysty hengittämään, jos sinulla on tarve jota en voi toteuttaa.

Mitä jos tämän kaiken riippumisen, soutamisen ja huopaamisen vaihtoehto voisi olla se, että kaksi vahvan minän omaavaa ihmistä voisi tavata toisensa puolitiessä, laittaa pöydälle molemmat omat tarpeensa ja toiveensa ja elää sen kanssa, että ne ovat välillä ristiriitaisia? Ettei tarvitsisi uhrautua tai olla marttyyri (vaikka minusta koko tämän sanan käyttö tässä yhteydessä on loukkaus niitä oikeita marttyyreita kohtaan). Tämä on se ratkaisu, jota itse yritän nyt niin kovasti etsiä.

Ylipäänsäkin olen ehkä kuitenkin sitä mieltä, että rehellisyydellä on mahdotonta alkaa liian itsekkääksi. Liika itsekkyys vaati jo jonkinlaista manipulointia ja toisten hyväksikäyttöä, eikä se ole rehellistä. Rehellisyyteen ei myöskään tarvitse kuulua se, että huutaa ja raivoaa toiselle, että olet paska ihminen. Rehellisyyttä on se, että rauhallisesti kykenee ilmaisemaan toiselle ihmiselle sen, että minulla on tällainen kokemus (ja mahdollisesti: oletko halukas pohtimaan kanssani kuinka sen voisi ratkaista?)

Tällaista tällä kertaa. Saa taas ihmetellä jos joku ihmetyttää. Nämä eivät ole mitään valmiita ajatuksia, tämä on prosessi. Ajatukset ovat yhä työn alla.

Rehellisesti minä

"It is better to be hated for what you are than to be loved for something you are not" André Gide

Tällä viikolla olen miettynyt paljon rehellisyyttä. Kaikki alkoi aikaa sitten kummallisesta, jälleen mieleen hiipineestä ahdistuksesta. Mikään ei tuntunut hyvältä, omassa kropassa oli vaikea olla. Jumitti ja ahdisti. Kunnes viikkojen jälkeen, monen mutkan kautta, sain avattua sisälle muodotuneen solmun: En ollut taaskaan uskaltanut olla rehellinen itselleni.

 Usein meidät opetetaan nielemään omat mielipiteemme ja toimimaan niin, ettei suututa muita. Lapsi on monen mielestä ihanteellinen silloin, kun hän on hiljaa ja kiltisti, ja tämä hiljaisuus ja kiltteys kantaa joskus pitkälle aikuisuuteen, estäen meitä tuomasta esille todellista itseämme. Monesti nämä pikku hiljaa muodotuneet padot muodostuvat osaksi minäämme, niin, ettemme uskalla kertoa edes itsellemme, keitä me olemme.

Tässä on kuitenkin yksi perusongelma: Jokainen kerta, kun uhrautuu, toimii niin kuin kuvittelee muiden haluavan itsensä toimivan, esittää jotain muuta kuin on, tekee samalla hallaa itselleen. Gnostilaisessa evankeliumissa Jeesus sanoo "If you do bring forward what is inside you, what you bring forward will save you. If you don't bring forward what is inside you, what you don't bring forward will destroy you". Jos näytät sen, mitä sisälläsi on, se mitä sisälläsi on pelastaa sinut. Jos peität sen, mitä sisälläsi on, se mitä sisälläsi on tuhoaa sinut. Sama viesti löytyy monista maailman perususkonnoista: Sillä, että ihminen kliseisesti sanottuna toteuttaa itseään on valtava merkitys. Itsensä sivuuttaminen jää aina kaihertamaan sisälle käyttämättömänä mahdollisuutena: Voisin olla jotain muuta kuin olen, voisin olla parempi, todempi. Se kaivaa yhä levenevää kuilua sen välille, kuka olet ja kuka voisit olla. Tai, mikä pahempaa, ne jäävät kummittelemaan sisälle pelkoina: Jos muut tietäisivät, mitä oikeasti olisin halunnut sanoa tai tehdä, he eivät varmasti rakastaisi minua. Ihmekös, jos ahdistaa.

Kaikille näille käyttämättöminä pimeään pinotuille sanoille ja teoillemme on kuitenkin vastalääke: Rakkaus. Pahinta tässä itsensä piilottamisessa on kuitenkin se, että se syö samalla itseltämme mahdollisuuden tulla rakastetuksi sellaisena kuin olemme. Niin kauan kuin käyttää kaiken aikansa (tai edes osan siitä) omien virheiden peittämiseen, menettää mahdollisuuden siihen parantavaan, hyväksyvään katseeseen - Minä näen kuka sinä olet, ja rakastan sinua juuri sellaisena. Eikä siihen edes tarvita toisia. Rakastavin silmin voi katsoa ihan itse itseäänkin. Harva vain uskaltaa tarttua tilaisuuteen.

Joogi ja psykoterapeutti Ira Israel totesi videossaan Mindfulness for Urban Depression, ettei ole koskaan tavannut ihmistä joka sanoisi "Tunnen itseni täysin rakastetuksi ja hyväksytyksi itseni, perheeni ja ystävieni taholta... Ja olen masentunut." Ihminen kasvaa omaksi itsekseen vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ja tällä vuorovaikutuksella on valtava vaikutus siihen, keitä meistä tulee. Suuri osa ihmisten pahasta olosta koostuu häpeän tunteesta, siitä, että itsessä on jotain, mitä pitää peittää ja piilottaa. Mutta pitääkö niin todella tehdä? Samalla, kun hellimme elämän varrella muodostuneita pelkojamme, menetämme mahdollisuuden nähdä, kuinka maailma on muuttunut. Se piirre sinussa, jota äitisi, veljesi, naapurin tyttö tai yläasteaikainen poikaystävä sai sinut häpeämään, voisi ehkä tässä elämänvaiheessa olla kauneuspilkkusi, asiat, jonka näyttäminen ja hyväksyminen tekisi sinusta entistä kauniimman ja vahvemman. 

Tässä kauan sitten oppimani pieni lääke ahdistukseen: Tee ensin syväluotaus siihen, kuka todella olet ja mikä sinulle on tärkeää. Kysy mitä tekisit, jollei pelkoa olisi. Valitse yksi asia, pilko se pieniksi, noin viiden minuutin paloiksi. Tee se joka päivä, ja tee se hyvin. Vaikutuksen pitäisi alkaa viimeistään viikossa hengittämisen helpottumisena. Luultavasti huomaat, ettei maailma kaatunutkaan, ettei kukaan alkanutkaan inhota sinua. Kummallisena sivuna saatat saada aikaiseksi jotain, mikä ei muuten olisi koskaan tullut tehdyksi.

"A musician must make music, an artist must paint, a poet must write, if he is to be ultimately at peace with himself. What one can be, one must be." Abraham Maslow

Trampoliinin muodonmuutos

Minulla oli jo alunperin ajatuksena, että joogahuoneeseen tulisi jonkinlainen löhöilynurkkaus esimerkiksi isojen lattiatyynyjen muodossa. Sitten kuitenkin mieskin innostui joogaamisesta, ja kahden ihmisen tarpeisiin yksi kokonainen huone ei yllättäen ole yhtään liikaa. Ja trampoliinille oli ehdottomasti löydyttävä nurkka.

Samaan aikaan olin moneen otteeseen himoinnut Pinterestistä erilaisia trampoliinin kierrätysprojekteja, joissa useimmiten vanhoista jättitrampoliineista oli rakennettu löhöilypaikkoja tähän tyyliin:

Source: Uploaded by user via Mea on Pinterest

Ajattelin, että tuollaisen ehdottomasti rakennan sitten kun paremman trampoliinin hankinta tulee ajankohtaiseksi. Kunnes sitten viimein tänään välähti: Eihän sen trampoliinin tarvitse olla poissa käytöstä, jotta sen päällä voisi loikoilla! Trampoliinia käytetään nytkin maksimissaan puolisen tuntia päivittäin. Ne loput 23,5 tuntia se on periaatteessa turha tilanviejä. Otetaan samoin vaatekaapissa tilanviejinä olleet vieraspeitot ja -tyynyt, vanha päiväpeitto, ja tadaa, trampoliini on muuttunut niiksi lopuiksi 23,5 tunniksi kotitoimistonurkkaukseksi! Peittokasa on helppo taittaa kahtia ja nostaa lattialle siksi aikaa kun trampoliini on oikeasti käytössä.

Lisäbonuksena tulee se, että trampoliinin päälle pinottu peittokasa auttaa edes vähän joogahuoneen armottomaan kaikumiseen. Tämähetkisestä aika askeettisesta sisustuksesta (yksi villamatto ja kaksi joogamattoa lattialla sekä pieni lasihylly) kun ei varsinaisesti ole äänieristeeksi.

Eihän tuo kovin muhkealta vielä näytä, mutta tyynyjä on vain kaksi siksi, että meillä oli tasan yksi ylimääräinen tyyny. Kuviollisen tyynyliinan sisällä on kaksi joogavilttiä :D Kyllä tuli ikävä niitä kahta valtavaa king size -tyynyä, jotka jäivät (nekin) rapakon taakse. Noh, rajatuilla resursseilla luovuus pääse oikeuksiinsa. Tai ehkä nyt saan viimein hyvän tekosyyn hankkia (tai edes askarrella) sen kauan himoitsemani bolsterin. Se olisi ihan täydellinen selkänojaksi tuonne tyynyjen taakse.

Joogahuoneen aamu

Välillä tarvitaan vähän ankarampaa rakkautta.

Niin kuin tänä aamuna, kun ei ollut pakko lähteä minnekään, kissa nukkui selän päällä ja sänky tuntui niin ihanan lämpimältä ja pehmoiselta. Eilen kuitenkin päätin, että tästä päivästä alkaen valtaan aamut takaisin itselleni.

Ja niin revin itseni sängystä, sytytin kynttilöitä ja tuoksulyhdyn, meditoin ja pompin vähän trampoliinilla saadakseni veren kiertämään. Kohta nousi jo aurinko, ihan oikeasti talojen takaa pilvettömälle taivaalle, ja teki auringonläikän joogahuoneen seinään.

Ja sielu kiittää.

Tällaista aamua me siis täällä vietellään. Yksi kissa nukkuu trampoliinin alla, toinen korkkipalikan päällä, minulla on tieteenfilosofian tenttikirja, lasi vettä ja auringonpaiste.

Aika täydellistä, etten sanoisi. Pitää muistaa herätä ajoissa huomennakin :)

Haaste

Neilikka tagasi minut haasteeseen. Täältä pesee :)

11 asiaa minusta

1. Minussa taistelevat järjestelevä ja aikatauluttava puoli ja se toinen, pieni boheemi. Aaltoilen useimmiten näiden välimaastossa puolelta toiselle. Suunnittelen kaiken huolella, jotta voisin lopulta tehdä spontaanin päätöksen pelkän intuition pohjalta, järjestelen, jotta voisin sotkea kaiken uudelleen.

2. Vaikka minun on ollut usein sitä vaikeaa myöntää, minun on todella vaikeaa olla rationaalinen tai looginen. Jos tunnen jotain, siinä ei mikään järkeily auta, ja muutoin kuin intuitiolla toimiminen tuntuu luonnottomalta.

3. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö rationaalisuudella olisi mitään tehoa minuun. Minulta ei viety jalkoja alta kuiskuttelemalla korvaani runoja, vaan silloin tiesin- keskustelut nykyisen aviomieheni kanssa koskivat Hegelin dialektiikkaa ja Watergate-skandaalia.

4. Ruutineissa parasta on se, että ne voi välillä rikkoa.

5. Punaiset hiukset ovat supervoimani. Kun väri haalistuu ja juurikasvu kasvaa, alkavat voimanikin ehtyä.

6. Elän pääni sisällä ja tämän takia ympäristöni on usein toivottoman sotkuinen. Kaksikymmentä vuotta harjoittelua ei ole vielä auttanut hahmottamaan astioiden laittamista suoraan syömisen jälkeen tiskikoneeseen tai ylipäänsä mitään muitakaan käytännön elämän vaatimia toimintoketjuja.

7. Samasta syystä hampaiden harjaus on jatkuvassa vaarassa unohtua. Toisinaan meikkaan vain harvoin, lähinnä siksi, että tarvitsen kissankokoisen kyltin yöpöydälle muistaakseni poistaa ne illalla.

8. Siedän todella huonosti kofeiinia. Yksi kahvikupillinen alkaa jo tuntua päässä, ja hetken päästä olen yliaktiivinen ja ärtyisä.

9.Olen vihainen nälkäisenä. Kun mies käy kaupassa, kaappiin ilmestyy aina ensiapujogurtteja, joiden pariin minut ohjataan, kun alan polkea jalkaa keittiössä.

10. Lempipaikkani kotona on olohuoneen pörröinen matto, jolla voi makoilla ja kuunnella musiikkia.

11. Kissamme ovat minulle paljon, paljon rakkaampia kuin uskallan edes myöntää. Olisin aivan hukassa ilman niiden jatkuvaa seuraa ja ehdotonta rakkautta.

Sitten Neilikan kysymyksiin:
1. Valitse yksi minulle esitetyistä kysymyksistä ja vastaa siihen.
Tiedätkö älykkyysosamääräsi? (Maagista lukua ei ole pakko kertoa toki.)
Tiedän. Asia oli ennen minulle hyvinkin tärkeä, mutta onneksi nykyään tiedän myös, ettei asialla ole  oikeasti paperilla olevaa numeroa suurempaa merkitystä.
2. Miten nykyiset tulevaisuudenhaaveesi poikkeavat lapsuuden unelmistasi?
Arkkitehdista tulikin kasvatustieteilijä. Go figure.
3. Mikä on salaisin julkinen paheesi?
Punaviini.
4. Mikä on lempikirjasi, ja miksi?
Miikka Nousiaisen Maaninkavaaran luin yhdeltä istumalta, ja itkin ja nauroin vuorotellen. Todellisuus ei ehkä ole niin äärimmäistä, mutta jokin kaikessa tragikoomisuudessa oli huippu-urheilijan tyttärelle hyvin, hyvin tuttua.
5. Kun päätät jotain, pysytkö yleensä päätöksessäsi, vai onko mielipiteesi muutettavissa?
Minulla on yleensä vahva intuitio, ja pulaan joudun lähinnä silloin, kun toimin sitä vastaan. Ihmisten miellyttäjä kuitenkin voittaa intuitioni usein, ja jälkeen päin kaduttaa.
6. Kerro muutama asia, joissa koet onnistuneesi viimeisten viiden vuoden aikana.
- Olen monta kertaa uskaltanut hypätä tuntemattomaan ja luottaa sydämeni ääneen. Tämä on tosin usein tuntunut enemmän pakolta kuin valinnalta.
- Toteutin lapsuudenhaaveeni ja kävin jenkkilässä olemassa straight A student. Millään ei voi mitata sitä turhamaista iloa, jota tämä minulle tuottaa.
- Käänsin myös yhden lapsuuden kammoistani ja aloin liikkua, ilolla. Tämä on ehkä lempiasiani kaikista viime vuosien muutoksista.
7. Mystiikka ja symbolit vai pelkistetty riisuttu kauneus?
Olen vaikea ja sanon, että symbolit ovat riisuttua kauneutta parhaimmillaan. Sanomalla vähän voi sanoa paljon.
8. Millainen olet kun suutut?
Arvaamaton.
9. Mainitse viisi esinettä, joilla on jokin erityinen merkitys sinulle.
1. Vihkisormus, joka maksoi 20 dollaria ja on minusta kauniimpi kuin mikään timanttisormus.
2. Pentikin keramiikkalautanen, joka oli osa Kymijokea kuvaavaa taideteosta.
 3.Pieni vihreä keramiikkakannu, joka on yhä rakkain muisto häistämme. Kiitos Neilikka :)
Näiden jälkeen meni jo kovin vaikeaksi, sillä luovuimme aika tehokkaasti tavarasta ennen vaihtoa. Muiden tavaroiden merkitys on lähinnä käytännöllinen tai ei ainoastaan yhteen tiettyyn kappaleeseen sidottu. Siispä
4. Jalallinen viinilasi. Tämä on minulle ehdotonta arjen ylellisyyttä. Kaikki maistuu paremmalta kauniista viinilasista.
5. Jouluvalosarja merkitsee minulle kotia. Jenkkeihin ostettu kulki mukana vielä hotellihuoneissakin, ja nykyinen asunto ei tunnu ihan vieläkään omalta, kun en ole mistään onnistunut helmikuussa sellaista löytämään.
10. Jos sinulla olisi enemmän aikaa, mitä tekisit? 
Masentuisin :D Olen omaksunut aika kiireettömän elämäntyylin, joten ajan puute ei ole ollut ongelma pitkään aikaan.
11. Koska olet viimeksi nauranut tikahtuaksesi, ja missä seurassa?
Miehen kanssa. Repesimme täysin kesken vaikean joogaharjoituksen, kun kummankaan kroppa ei enää taipunut  haettuun asentoon saatika sitten noussut käsilläseisontaan.

En laita tätä eteenpäin, ainakaan vielä, koska olen sillä tapaa vaikea :D Kopioida saa kuitenkin jos joku eksyy tämän löytämään.

Rakkaus voi olla yksinkertaista.

Tänään syvimpään kolahtanut oivallus oli kohta amerikkalaisten parisuhdegurujen Gay ja Katie Hendricksin haastattelusta The Art of Love -seminaarissa. Haastattelussa Gay Hendricks kysyi minua hätkähdyttäneen kysymyksen:

"Are You willing to have this change to be easy?"

Oletko valmis siihen, että tämä muutos voisikin olla helppo ja yksinkertainen? Hendricksin mukaan olemme monesti niin sitoutuneita kärsimykseen ja ajatukseen siitä, että asioiden tulee olla vaikeita, ettemme osaa käsitellä sitä, että elämä voi olla helppoa. Kovan työn ja kompromissien sijaan rakkauskin voi olla yksinkertaista.

Tunnistaako kukaan itseään? Voi kyllä, minä ainakin.

Tämän päivän kysymys on miettiä, mikä minun elämässäni voisi olla helpompaa kuin se tällä hetkellä on, jos antaisin sille mahdollisuuden?

Vahvemmaksi.

Erilaiset testit voivat olla parhaimmillaan avain itsensä ymmärtämiseen. Yksi minulle tärkeimmistä on VIA Survey of Character Strengths, joka perustuu positiivisen psykologian teoriaan siitä, että jokaisella ihmisellä on hänelle tyypilliset "käsialavahvuudet", itselle tyypilliset asiat, joissa on parhaimmillaan. Hyvä elämä syntyy siitä, kun näitä vahvuuksia pääsee käyttämään tarpeeksi usein ja mielellään itsen ja ympäröivän maailman hyväksi. Olen tehnyt testin vuosien mittaan neljä - viisi kertaa. Oma ykkösvahvuuteni on ollut aina sama, ja nämä kuusi ovat joka vuosi olleet kärkipäässä:

1. Appreciation of beauty and excellence (awe, wonder, elevation)
2. Love of learning
3. Creativity (originality, ingenuity)
4. Kindness (generosity, compassion)
5. Capacity to love and be loved
6. Wisdom (perspective)

Testin tekeminen sinänsä on mielenkiintoista jo ihan itsetuntemuksen vuoksi, mutta oikeastaan tästä hauskuus vasta alkaa. Tulosten pohjalta voi miettiä, miten omia vahvuuksiaan vuosi parhaiten hyödyntää arkielämässään, työssään, opinnoissaan jne. Yleensä ihminen työskentelee motivointuneimmin ja oppii parhaiten silloin, kun hän pääsee käyttämään omia vahvuuksiaan. Minä olen tulosten pohjalta oppinut ainakin seuraavaa:

- En ollut ennen osannut arvostaa, kuinka tärkeä vahvuus kauneuden arvostaminen minulle on. Erityisesti oli hienoa huomata vahvuuden toinen puoli, kaikenlaisen taidokkuuden arvostaminen. En nauti mistään niin paljon, kun siitä jos saan katsella jos taitonsa huippuun hionut ihminen tekee sitä mitä rakastaa. En ollut osannut pukea tätä sanoiksi ja hyödyntää ennen omien tulosten saamista.

- Toisten ihmisten rinnalla kulkeminen ja tukeminen toistuu minun tuloksissani moneen otteeseen (appreciation of excellence, kindness, love, perspective). Tämä oli aika iso osa alanvaihtopäätöstä arkkitehtiosastolta kasvatuspsykologiaan. Omaa estetiikan tajuaan taas voi hyödyntää monella tapaa, vaikkei siihen liittyvää varsinaisesti työkseen tekisikään.

- Luovuus ja viisaus ovat ollet minulle pitkään jonkinlaisia varjovahvuuksia. Ne ovat pompahdelleet testitulosten kärkipäähän moneen otteeseen, mutta olen monta kertaa pudottanut itse tuloksista pois ajatellen "en minä voi sanoa itsestäni tällaista, en minä ole niin luova/viisas". Lopulta pääsin itseni yli ja hyväksyin ne listan osaksi, vaikka sitten kasvuvahvuuksina jos ei muuten. Varsinkin tällaisten itselle vaikeampien vahvuuksien tunnistaminen (ja oppiminen niiden hyödyntämiseen) on todella antoisaa.

(Kuva on kollaasi, jonka tein muistuttamaan omista vahvuuksistani. Jotain samantyyppistä käsin maalattuna on suunnitteilla joogahuoneen seinälle. Ja jos jollain vaatimattomuus meinaa pistää vastaan, älä ajattele tätä "hei mä olen niin hyvä näissä"-testinä. Oikeastaan nuo sanat muistuttavat minullekin eniten siitä, millä tavalla haluan elämäni elää.)

Kiitoksesta.

Aina päivät eivät kuitenkaan mene ihan niin kuin ajattelee.

Aamu alkoi puhelulla ja reissulla lääkäriin. Silloin vielä kaksinkertaiseksi turvonnut huuli ja kipeä olo harmitti ja itketti. Onneksi YTHS:n on kuitenkin aina yhtä ihana, sain lääkkeet ja apteekista parasta palvelua ikinä. Paivä jatkui, joogattiin, laitettiin ruokaa, vatkattiin kermaa ja syötiin laskiaispullia. Illalla meidät tavoitti uutinen rakkaan tätini koiran kuolemasta.

Kuolema on valtava suru, mutta silti lahja, joka pysäyttää aina. Illalla kaivoin joogahuoneen pöydälle kiitollisuuspäiväkirjan. Jätin sen siihen näkyville, toivoen, että jatkossakin muistaisin kiittää ilman, että mitään kipeää tarvitsee tapahtua. Viettää aikaa rakkaimpien kanssa, karvaisten ja karvattomien, ennen kuin on liian myöhäistä. Vuodet vierivät valtavan nopeaan, ellei niistä muista ottaa kiinni.

Huomenna palaan taas normaaliin päiväjärjestykseen. Tuhkakeskiviikosta alkaa paasto, johon liittyviä lupauksia mietiskelen vielä tänään. Meidän perheessämme se tarkoittaa ainakin vaatimattomampaa arkiruokailua ja yhteisiä joogahetkiä.

Rakkauden tekoja.

Vuodenvaihde oli valtava muutosaalto elämässäni. Puolentoista kuukauden aikana vaihdoin viidesti kaupunkia, kahdesti asuntoa ja kerran manteretta. Siinä välissä asuin kaksi viikkoa hotelleissa ja kuukauden matkalaukkuelämää sukulaisten nurkissa. Sen toisen muuton jälkeen kroppa alkoi nätisti vihjailla, että ei enää. En kuunnellut, vaan stressasin vähän lisää, huolehdin menneistä ja tulevasta, ja vähän liian vähän nykyhetkessä olemisesta.

Tänä iltana, monen päivän itkuilun ja väsymyksen jälkeen tuli viimein selväksi, että näin ei voi jatkua. Hukutin suruni datailemalla yksikseni kotona. Netissä on paljon turhaa, mutta onneksi on myös ihana Alexandra Jaye Johnson, jonka Youtube-kanavalle eksyin. Videollaan Alexandra kysyi, "What would love do?" ja "Now what needs to be done?"

Mitä Rakkaus tekisi? Mitä nyt täytyy tehdä?

Minua Rakkaus potki tänä iltana persuksille ja pakotti aloittamaan tämän blogin. Sen jälkeen se määräsi jalkakylvyn, unta, huomiselle sopivan määrän to do -listan juoksevia asioita ja pitkän, hikisen joogatreenin, joka vääntää selkärangasta padotut tunteet pihalle. Sen jälkeen on aika kysyä uudelleen, mitä Rakkaus tekisi.

Mitä Rakkaus tekisi sinun elämässäsi, tänään?

Alku.

Hei. Olen Mea. Opiskelen intohimoisesti elämää, kasvatustieteitä, psykologiaa ja ihmiskehon viisautta. Rakastan enemmän ja vähemmän turhamaisesti kaikkea kaunista. Unelmieni päivä koostuu teenjuonnista, joogasta, toisten rinnalla kulkemisesta, ruuanlaitosta ja pitkistä keskusteluista. Jos uskaltaisin tehdä mitä tahansa, kirjoittaisin siitä kaikesta.

Siksi sinäkin luet nyt tätä blogia.

 Olen jo pidempään ajatellut, että itsestään ja toisistaan huolehtimisessa on jotain radikaalia. Tämä blogi on minun matkani siihen, mitä tämä lausahdus tarkoittaa. Mitä huolenpito edes on? Miten sitä voisi oppia? Miten rakastaa muita ilman että kuivuu itse tyhjiin? Miten löytää itsensä ilman että unohtaa muut? Tai ehkä voi olla, että löydän siltikin enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Niin tai näin, olet tervetullut mukaan.