Rohkeuden muoto

Elämässä tulee hetkiä, jolloin universumi puuttuu peliin, vavisuttaa, muokkaa ja möyhentää oikein urakalla. Viime viikko oli minulle sellainen.

Ja sitten tuli maanantai, pääsiäisviikko. Juutalaisille taas pesah, Egyptin orjuudesta vapautumisen muistojuhla. Tiistaina tein jotain, jonka rohkeuden luulin ennen olevan minulle täysin tavoittamattomissa. Keskiviikkona rohkenin tehdä jotain, jota ennen pidin pelkuruutena. Tänään olen hiljentynyt kuuntelemaan hämmennystä siitä, että taas, yhtäkkiä, elämä on aivan uudenlaista.

Jotenkin tämän kaiken keskellä olen taas muistanut, kuinka pienistä asioista kiinni elämä on. Sitä tekee päätöksiä sekunnin murto-osissa, ja sen jälkeen ei voi muuta kuin ristiä kätensä ja toivoa, että ne valinnat ovat oikeita. Että sunnuntai on vielä edessä. Että tämä on se tie, joka johdattaa kohti luvattua maata. 

Vuoden alussa minä valitsin tämän vuoden sanoiksi ylläolevassa kuvassa olevat. "Onnellisuus on rohkeuden muoto". Ja voi itku, miten en silloin osannut ajatella, millaisia muotoja nuo sanat vielä saavatkaan. 

Mutta tänä pääsiäisenä kiitän silti näistä mutkista, tästä rohkeudesta, tästä armosta, joka saa joka aamu uusia muotoja. Ja toivon samaa meille kaikille: Että vapautuisimme siitä mikä meitä orjuuttaa, että sunnuntaina aurinko paistaisi pimeimpäänkin luolaan ja paljastaisi, että mikään kauheus ei ole lopullista. Siihen minäkin yritän nyt uskoa.

Hyvää pääsiäistä, murut!