Aina päivät eivät kuitenkaan mene ihan niin kuin ajattelee.
Aamu alkoi puhelulla ja reissulla lääkäriin. Silloin vielä kaksinkertaiseksi turvonnut huuli ja kipeä olo harmitti ja itketti. Onneksi YTHS:n on kuitenkin aina yhtä ihana, sain lääkkeet ja apteekista parasta palvelua ikinä. Paivä jatkui, joogattiin, laitettiin ruokaa, vatkattiin kermaa ja syötiin laskiaispullia. Illalla meidät tavoitti uutinen rakkaan tätini koiran kuolemasta.
Kuolema on valtava suru, mutta silti lahja, joka pysäyttää aina. Illalla kaivoin joogahuoneen pöydälle kiitollisuuspäiväkirjan. Jätin sen siihen näkyville, toivoen, että jatkossakin muistaisin kiittää ilman, että mitään kipeää tarvitsee tapahtua. Viettää aikaa rakkaimpien kanssa, karvaisten ja karvattomien, ennen kuin on liian myöhäistä. Vuodet vierivät valtavan nopeaan, ellei niistä muista ottaa kiinni.
Huomenna palaan taas normaaliin päiväjärjestykseen. Tuhkakeskiviikosta alkaa paasto, johon liittyviä lupauksia mietiskelen vielä tänään. Meidän perheessämme se tarkoittaa ainakin vaatimattomampaa arkiruokailua ja yhteisiä joogahetkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti