Välillä tarvitaan vähän ankarampaa rakkautta.
Niin kuin tänä aamuna, kun ei ollut pakko lähteä minnekään, kissa nukkui selän päällä ja sänky tuntui niin ihanan lämpimältä ja pehmoiselta. Eilen kuitenkin päätin, että tästä päivästä alkaen valtaan aamut takaisin itselleni.
Ja niin revin itseni sängystä, sytytin kynttilöitä ja tuoksulyhdyn, meditoin ja pompin vähän trampoliinilla saadakseni veren kiertämään. Kohta nousi jo aurinko, ihan oikeasti talojen takaa pilvettömälle taivaalle, ja teki auringonläikän joogahuoneen seinään.
Ja sielu kiittää.
Tällaista aamua me siis täällä vietellään. Yksi kissa nukkuu trampoliinin alla, toinen korkkipalikan päällä, minulla on tieteenfilosofian tenttikirja, lasi vettä ja auringonpaiste.
Aika täydellistä, etten sanoisi. Pitää muistaa herätä ajoissa huomennakin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti